Minustahan ei alun perin pitänyt tulla kirjanpitäjää. Opiskeluaikoina kirjanpidon opinnot olivat ne heikoimmat osa-alueeni. Kuitenkin toimin kirjanpitäjänä työurastani 13 vuotta, ennen kuin aloitin uuden työn ohjelmistosuunnittelijana. Näen, että palasin juurilleni, koska parikymppisenä opiskelin AMK:ssa tietojen käsittelyä ja pohdin uraa koodarina. Koodaria minusta ei kuitenkaan erinäisistä syistä tullut, mutta perusteet ohjelmistosuunnittelulle ja -kehittämiselle jäivät itämään.
Valmistuttuani hain vähän aikaa työurani aloitusta ja lopulta löysin itseni oppisopimuskoulutuksesta taloushallinnon ammattilaiseksi. Debet ja kredit alkoivat näyttää loogisilta ja tutuilta, kun niitä sai käyttää työssä oikeasti, eikä vain lukea teoriaa kuten koulussa.
Olin töissä perinteisessä tilitoimistossa, jossa ohjelmistot olivat hankittu muilta toimijoilta, joten kehitysehdotukset kaikuivat melkein kuuroille korville, jos niiden antamiseen löysi aikaa. Sähköinen taloushallinto oli vasta tulossa. Opin kuitenkin kirjanpidon perusteet mielestäni hyvin ja ymmärsin kirjauksien logiikat, kun tein niitä käsipelissä, vaikka hidastahan se oli, eikä antanut tilaa asiantuntijatyölle.
Kuusi vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa. Hyppäsin suoraan perinteisestä tilitoimistosta Admicomille, sähköisen kirjanpidon maailmaan, missä ensimmäinen kulttuurishokki oli reaaliaikainen kirjanpito. Enää ei eletty 1,5 kuukautta menneisyydessä, vaan tässä päivässä.
Toinen kulttuurishokki oli, että emme olleet pelkkä tilitoimisto, vaan ohjelmistotalo. Meitä kehotettiin ja pyydettiin antamaan kehitysehdotuksia ja niitä myös toteutettiin ihan oikeasti, ei pelkästään pakolliset verottajan vaatimat muutokset. Varmasti muutkin ohjelmistotalot kuuntelevat kehityspyyntöjä, mutta oma kokemus ladattavista päivityksistä ja rikkoutuneista ominaisuuksista vain oli niin voimakas, että pilvessä oleva SaaS-järjestelmä oli ihan unelma.
Kehitysehdotuksia ja järjestelmän paranemista oli mukava seurata tilitoimistossa. Tiesin, että itselläni on paljon visioita ja loogista päättelykykyä sekä hahmotan isoja kokonaisuuksia hyvin. Teen mielelläni selvitystöitä ja kaivan bugien syitä esiin. ”Tästä se johtuu!” – tuo minulle paljon iloa. Joten kun taloushallinnon järjestelmien suunnittelijan paikka avautui sisäisesti hakuun, innostuin tästä!
Tämähän olisi juuri sitä, mitä opiskelin ja mihin minulle on kertynyt vankka asiantuntijuus toimiessani kirjanpitäjänä. Vaikka en päässyt ohjelmistoalalle heti koulunpenkiltä, tämä pitkähkö sivupolku taloushallinnon maailmaan ei ole ollut todellakaan hukkaan heitettyä aikaa. Nyt minulla on käytännön kokemusta kirjanpitäjänä toimimisesta, ja tietoa mitä juuri kirjanpitäjänä toivoin järjestelmältä.
Vaikka tässä uuden työn aloituksessa päähän onkin taottu kauheasti uutta tietoa, eikä sieltä koulunpenkiltä 14 vuoden takaa hirveästi muistikuvia olekaan, en anna sen pelottaa. Tiedän, että tekemällä opin parhaiten.
Meillä on mahtava ja tukeva tiimi, jossa saan näyttää kynteni ja ammattitaitoni, mutta myös paikka missä autetaan, kun vastaan tulee jotain mitä en tiedä.
Jos siis olet kiinnostunut ohjelmistoista ja kehittämisestä, mutta ajattelet, että sinulla ei ole oikeita tekniikoita hallussa, älä pelkää. Kehittämisen keskiössä on käyttäjä. Kassatyöntekijänä toiminut henkilö voi olla juuri oikea henkilö kehittämään kassajärjestelmää eteenpäin, koska hänellä on sitä käytännön tietoa.
Vaikka omakin ensi reaktio avoimeen suunnittelijan paikkaan oli, että onko minusta tuohon? Osaanko tarpeeksi? Entä, jos joku muu osaa enemmän? Minun vastaukseni on, että kannattaa silti hakea, jos kehittäminen on sinusta mielenkiintoista. Minäkin hain, vaikka jännitti. Ja jännittää yhä, mutta olen samalla todella innostunut ja motivoitunut. Toivottavasti pian entiset kollegani tilitoimiston puolella näkevät osastovaihdokseni hedelmiä myös käytännössä!